lauantai 18. marraskuuta 2017

Marraskuun paketti on täällä!

Edellistä postausta kirjoitellessa (josta on jo kuukausi?!? Mihin tämä aika menee tämmöstä vauhtia?!?) olin valmistautumassa poikani synttäreihin. Juhlista selvittiin kuin selvittiinkin tälläkin kertaa hengissä. Pojallani on tosiaan supersankarivaihe päällä joten supersankarit loikkivat pöydälläkin vahtimassa tarjoiluja.. Kunnes lähtivät leikkimään 😂 


Juhlista selvittyäni kävin vielä pari päivää töissä ennen pientä syyslomaa jolloin suuntasimme kotikulmille Tornioon. Eräänä päivänä vein pojan toiseen mummolaan ja itse suuntasin toiseen, kuinkas muutenkaan kuin neulomistarkoituksessa! Tuli siis vietettyä pitkästä aikaa ihan kunnon laatuaikaa kera äitiliinin <3 Samalla pistettiin lankalaihis keturalleen kun hän antoi minulle mukaan pussillisen lankoja. Niitähän ei omasta takaa löydykään! ;D 


Tällä viikolla sain, en yhden, vaan jopa kaksi muistamista salaiselta neuleystävältäni! Ensin postiluukustani tupsahti lovin koottava puu. Tälle keksin heti oivallisen tarkoituksen.. Ajattelin koota sen tänään ja esittelen teille myöhemmin mihin tarkoitukseen sen ajattelin ;)


Torstai-iltana sain viestin että marraskuun paketti olisi noudettavissa. En saanut itseäni enää siihen aikaan liikkeelle joten hain paketin perjantaina. Tällä kertaa sain sähkövatkaimen! Alkaa kohta olla kodinkoneet kasassa ;D 



En malttanut takkia riisua ennen kuin olin jo myllännyt paketin ympäriämpäri! Mutta mistä alkaisin?! Paketti oli taas täynnänsä kaikkea ihanaa! Aloitetaan siitä mikä pääsi ensimmäisenä käyttöön, nimittäin termosmuki! Tämä on sellainen minkä hankinnasta olen höpissyt jo vuosia mutta en ollut vielä saanut hankittua ja tottakai salainen neuleystäväni sen sitten jotenkin taas tiesi! :D Ehdin polttaa jo illalla kieleni sen kanssa kun olen tottunut juomaan kahvini kylmänä! Miehenikin oli ihmeissään kun aamulla oli pannussa jäljellä niin paljon kahvia. Yleensä siihen mennessä kun hän herää olen ehtinyt juoda jo pannullisen.. Tai no lähinnä kaataa varmaan viemäriin kun se aina tosiaan jäähtyy ennen kuin ehdin sitä juomaan. Mutta ei tänä aamuna! Aivan mahtavaa! Saatoin neuloa pitkät pätkät ja taas kun tuntui että kahvia koneeseen niin siinä se oli ihanan lämpöisenä uudessa mukosessani <3 Mukana oli myös teetä ja suklaata! Kun poikani näki suklaat pääsi hänen suustaan "OH MY GOODNESS!" joten toki hänkin sai niistä pienet maistiaiset :) Mukana oli myös vetoketjuun kiinnitettävä pieni led valo joten näyn myös kätevästi pimeässä. Kuten sanoitkin, neljältä on jo sen verran pimeää että pieni lisävalaistus ei ole haitaksi! 

Ja tottakai jätin parhaan viimeiseksi! Salainen neuleystäväni oli nimittäin lähettänyt minulle vyyhdin Louhittaren luolan väinämöistä. Väri oli aivan upea, burleski, ja olenkin hypistellyt lankaa vähän väliä eilisillan ja tämän päivän aikana. Tämä on niiiiiiiiiiiin minun väri! <3 Näistä teen todellakin itselleni ne sukat! Olen aina aloittanut sukat varresta mutta nyt haluaisin oppia uutta eli tekemään sukat varpaista varteen! Nyt siis kaikki hyvät vinkit ja linkit ovat tervetulleet auttamaan minut alkuun ;)


Kiitoksia taas aivan mahtavasta paketista paras salainen neuleystäväni! <3 Lähden tästä puun kokoamishommiin ;)










keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Rankan päivän piristys

Säpäkkää on viime aikoina riittänyt niin töissä kuin kotonakin. Lauantaina juhlitaan rakkaan poikani 5-vuotis synttäreitä. Siis apua!! Mihin tämä aika on vilahtanut?!? Pientä ressiä ehkä pukkaa koska aikaa järjestelyille ei kauheasti ole! Töissäkin tuntui olevan tänään astetta jos toistakin vauhdikkaampi päivä ja olin ihan väsykiukku kotiin huristellessa.. Kiukku muuttui kuitenkin innoitukseksi kun puhelimeen tuli kotimatkalla viesti paketin saapumisesta! Ihana salainen neuleystäväni tiesi että juuri tänään tulen tarvitsemaan piristystä! ❤ 



Lähetin ukon paketinhakureissulle. Mies tuli kotiin ja purskahdin nauruun kun näin paketin. Silitysrautalaatikko! Olin juuri tupissut ja tuskaillut miehelleni että missä ihmeen välissä ehdin siivota kunnolla ennen lauantain juhlia ja tämä paketti sattui muistuttamaan kotitöistä silityksen muodossa :D Noh sitten avasin paketin ja ensimmäisenä silmiini pisti TISKIHARJA! Tässä vaiheessa nauru muuttui jo ehkä väsymyksestä johtuen hieman hysteeriseksi kunnes tarkemmin pakettia kaiveltuani vastaan tuli vielä tiskiriepu jonka neuleystäväni oli ilmeisesti itse virkannut. Nyt täytyy kuitenkin sanoa etten ole koskaan nähnyt nuin kaunista tiskiharjaa ja tiskirättikin on niin ihanan pirtsakka että varmasti ainakin tiskaaminen maistuu kummasti! ;) Jotenkin tuntui että kun hysteerisestä hekotuksesta selvisin niin stressi ja jännittyneisyys helpotti kummasti koko kropassa! Kiitos siis tästä neuleystäväni! Nyt on ehkä pakko kysyä että mistä oletkaan löytänyt nuo ihanat servetit? Tiedän erään toisenkin joka sekoaisi tuollaiset saadessaan :)

Olihan mukana toki lankaakin. Nimittäin kolme kerää ihanan sinistä sandnes garnin babyull lanettia.. Tämä onkin minulle aivan uusi tuttavuus joka taitaa päästä puikoille hyvin pian! Lanka on 100% merinovillaa ja oi miten pehmoiselta se tuntuu ❤
Tosin huppuhuivi idea ei nyt välttämättä toteudukaan koska minulla tuli näitä pyöritellessäni mieleeni jotain ihan muuta.. Katsotaan kuin käy ;)   
Ja löytyihän laatikosta myös sitä fazerin sinistä mitä toivoinkin.. (Voin kertoa että mussuttelen sitä juuri tässä kirjoitellessani) Tuon lähemmäs fazerin sinistä ei ole mahdollista päästä ;D 

Olen joutunut perjantaista lähtien hieman hidastamaan neulomistahtia. Minulla iski jäätävä niskajumi ja kun mieheni koski kipeään kohtaan niskassani, meni jalka alta! On minulla ennenkin niskat jumissa olleet muttei näin pahasti! Muutaman kerroksen olen kerrallaan pystynyt neulomaan mutta sitten pitää taas vähän taukoilla. Aivan kauheaa ko nuo keskeneräiset kuitenki tuolta hyllystä huutelee :/ No onneksi sunnuntaina suuntasimme äitini kanssa Oulun kädentaitomessuille niin neulomisen vältteleminen ei ollut niin työlästä ;D Jospa tämä tästä pikkuhiljaa helpottaa. 

Kiitoksia vielä ihanalle salaiselle neuleystävälleni päivän piristyksestä ja stressinkarkoituksesta <3 Nyt taas tuntuu että täältä noustaan ja lauantaina meillä on luvassa ihan superit supersankarisynttärit! :)

perjantai 13. lokakuuta 2017

Karhunkaatosukat


Vihdoin pääsin minäkin tekemään ensimmäiset karhusukat kun entinen työkaverini halusi sellaiset miehelleen! Tähän mennessä olen vain saanut ihastella muiden nallukoita. Googlettamallahan löytyi karhun kaavioita vaikka muille jakaa! Miehelleni sitten esittelin niitä että mikähä näistä nyt olisi juuri se nallukka. Hän niistä sitten valitsi mielestään parhaan ja sillä mentiin!

Kun karhu oli valittu niin aloin miettiä että halusin sukkiin jotain "pientä lisää". (varmaan jo siksikin että olisi ollut aikamoista vain kuljetella lankaa ympäri sukkaa) Löysin karhuntassujen ohjeen, myöskin googlaamalla, ja se oli siinä! Piirustelin löytämälleni tassulle  myös peilikuvan. Eihä se nyt olisi käynyt laatuun etä kummassakin sukassa olisi ollut sama tassu. Näistä on sitten vastaanottajalla hyvä tarkastella kumpaan jalkaan mikäkin sukka kuuluu! :D

Lankana näissä sukissa käytin 7 veljestä mustaa ja ihan tavallista keltaista. Puikot olivat kokoa 3,5 ja silmukoita aloituksessa 56. Olenkin huomannut että olen kehittynyt aikalailla kirjoneuleissa. Vuosi sitten tein ihan ensimmäiset kirjoneulesukkani Niina Laitisen knit alongissa eli syyssukat. Tuolloin käytin nelosen puikkoja ja voi että ko tuntui että ei ne sukat mahu jalkoihin sitte millää ko joka puolelta kirrasi. Nyt huomaan että käsialani ei ole enää läheskään niin tiukka ja 3,5 puikoilla tehdyt kirjoneulesukat samoilla langoilla ja silmukkamäärillä ovat juuri sopivat!

Niin se viikonloppukin sieltä taas tulla tupsahti ja sehän meinaa laatuaikaa rakkaiden kanssa, leipomista pojan ensi viikonloppuna juhlittaville synttäreille, puikkojen kalistelua ja sunnuntaina suunnataan vielä äitini kanssa Oulun kädentaitomessuille! Ei kuulosta ollenkaan pöllömmältä viikonlopulta! 
Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Marisukat ja postiluukun rapinaa

Niin se aika taas on vierähtänyt ihan huomaamatta ja ollaankin yhtäkkiä jo lokakuun puolella! Kaikki vapaa-aika on kulunut taas aikalailla puikkoja kilistellessä ja on tullut aika esitellä teille viimeksi valmistuneet sukat! 

Eräänä iltana puhelimeni vislasi viestin saapumisen merkiksi. Työkaverini lähetti kuvan marimekko tyylisistä villasukista ja kyseli ehtisinkö tehdä hänelle sellaiset. Olin juuri valitellut facebookissa että kauhia kiire tulee neulomusten kans ko pitää väkertää vielä vaikka ja mitä jouluks ja siitäkös hän oli innostunut että jospa keksis mulle vielä vähä lisää väkertämistä ;D Vähän kauhistelin kuvan nähtyäni että kyllä varmaan ehtisin mutta osaisinko?! Samantien avasin ystäväni googlen josta löytyi marimekko sukkien kuvia ja kaavioita sen verran hyvin että otin haasteen vastaan! Sukkien väreiksi toivottiin keltaista, valkoista, mustaa ja harmaata. Toinen toivomus oli että sukat olisivat eriparia. Siinäpä se olikin haastetta! Lähinnä siksi että saisi kuvioiden silmukat täsmäämään kauniisti myös kerroksen vaihtumiskohdassa ja kavennukset olisivat mahdollisimman huomaamattomat. Olisihan näistä voinut tehdä paljon erilaisemmatkin mutta tämmöiset niistä nyt tuli! 


Aloitin sukan ensin milläpäs muullakaan kuin unikolla. Päädyin kuitenkin purkamaan sen kun en ollut tyytyväinen jälkeen ja hyvä niin koska tämän jälkeen työkaverini sanoi ettei unikko ole hänen juttunsa. Telepatiaa? No hän toivoi sukkiin paljon palloja ja raitoja ja niitähän näissä kyllä riittää! Valitsemani kuviot olivat juuri mainioita kirjoneuleeseen siinä mielessä että pitkiä langanjuoksuja ei päässyt syntymään. Sukat on tehty 7 veljeksestä 3,5 puikoilla ja lankaa kului 180g.


Vastaanottajakin tuntui olevan oikein tyytyväinen. Varsinkin kun olimme lähdössä metsäretkelle juuri sinä päivänä kun vein hänelle sukat töihin ja hänellä oli jäänyt villasukat kotiin. Nämä pääsivät siis heti käyttöön ja lämmittivät kuulemma oikein mukavasti :D 


Minäkin sain jotain, nimittäin kortin salaiselta neuleystävältäni! Ihanan huomaavainen neuleystäväni pyysi että kirjoittaisin tänne blogiin mitä toivoisin tämän kuun paketilta. Ai kauhea ko tämä oliki yllättävän vaikea kysymys! Olen pähkäillyt vain oman salaiseni pakettia enkä ollenkaan mitä toivoisin itse :D Lokakuun paketin aihe on veden värejä, juoksevia palmikoita, valuvia huiveja, soljuvaa silkkiä. Koska olen tosiaan tummien värien ystävä niin toivoisin paketista löytyvän jotain ihanan tumman sinistä tai lähinnä "fazerin sinistä" :D Mielessäni on ollut jo pitemmän aikaa että haluaisin jonkin ihanan paksun ja lämpöisen huppuhuivin! En tiedä auttoiko tämä nyt yhtään. Toivottavasti ja jään jälleen odottamaan jännityksellä :)



Mukavata lokakuun alkua kaikille ja koittakaahan pysyä lämpöisinä tuolla jäätävässä syysviimassa. Mie oon jo onnistunu hankkimaan itelleni semmoisen ihanan syysflunssan jota en toivo kellekään! Mutta sehä o vaan hyvä syy hautautua nojatuoliin viltin alle kera seuraavan väkerryksen ;)

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Syksyn ensimmäinen paketti on täällä!

Tittidiiiiii!! Se on täällä tänään.. Nimittäin ensimmäinen paketti salaiselta neuleystävältäni <3 Tai no itseasiassa se oli jo eilen täällä mutta olin juuri matkalla päiväkotimme vanhempainiltaan kun viesti paketin saapumisesta kilahti puhelimeeni.. Ensin ihmettelin että mikähän paketti siellä on kun en muista tilanneeni mitään.. Sitten välähti! Noh tänään töiden jälkeen mieheni nappasi sen minulle kauppareissullaan automaatista.. Olin jo niin haltioissani ihanan kekseliäästä laatikosta ettei mitään rajaa :D 



Avasin laatikon ja ensimmäisenä suustani pääsi riemukas kiljahdus "TÄÄLLÄ ON POPPAREITA!!!!!" Miten niin herkkuperse ;D No mutta olihan siellä toki paljon muutakin!! Aloitetaanpa langoista.. Paketissa oli neljä kerää Jannea.. Ihan minun väreissä! Hauska yhteensattuma.. Kun mieheni oli hakemassa pakettia, hypistelin viikonloppuna starttaavan Niina Laitisen kaliin valitsemiani lankoja.. Mustaa seiskaveikkaa ja duoa lilana ja sinisenä! Aika samanmoinen väriyhdistelmä siis ;) Neuleystäväni oli myös vinkannut mallia joissa nämä langat voisivat näyttää kivoilta.. Niina Laitisen ohje sekin.. Nähtäväksi jää tuleeko langat käytettyä kyseisen ohjeen mukaan vai jotenkin ihan muuten mutta voin kertoa että kyllähän nämä pian pääsevät puikoille jonkinlaisen kirjoneuleprojektin muodossa! 



Sittenpä aloin availla neuleystäväni väkertämää taikapalloa auki.. Voin muuten kertoa että 100 metriä lankaa tuntuu yllättävän piiiiiiiitkältä ko sitä jännityksissään veivaa kerälle ;D taikapallo sisälsi jos minkäkinlaista tuikitarpeellista apuvälinettä! Tässä vaiheessa suustani pääsi muutamaan otteeseen "mistä se voi tietää?!?" (mieheni epäili että salaiseni oli salaisesti käynyt tutkailemassa neulenurkkaustani :D) Omistan jo ennestään viisi mittanauhaa joista tällä hetkellä neljä on hukassa! Hyvä että sain uuden koska luultavasti se viideskin on kohta hukkapiilossa :D Sakseni ovat surkeat ja olen miettinyt uusien hankkimista jo jonkin aikaa.. Onneksi en ole saanut aikaiseksi.. Nämä oli ihanat!!!! <3 Kierroslaskurinikin ovat missälie.. En ole vielä oppinut käyttämään silmukkamerkkejä mutta jospa nyt opettelisin senkin.. Puikkomitta on aina tähellinen.. Varsinkin kun neulon yleensä novitan harmailla ja ne on aina iloisesti sekaisin! Ja siitä pääsemmekin puikkoihin! Paketissa oli myös palmikkopuikko ja KnitPron zingit.. Täytyypi ottaa kokeiluun pikimmiten kun kovasti olen näistä kehuja kuullut..
   
Kiitoksia aivan ihanasta paketista SNY:ni! <3 Olitko muuten itse tehnyt paketista löytyneet kukat? Ne olivat niiiiiiiiiin kauniita!

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Huurteinen pääkallohuivi

Parisen vuotta sitten sain äidiltäni kaksi hänen tekemäänsä ihanaa pääkallohuivia. Ystäväni toivoikin tuolloin että tekisin hänellekin samanlaisen huivin. Samantien innoissani nappasin kätösiini koukun ja kerän ihanaa novitan huurretta ja ajattelin että miepä hälle tekasen huivin kädenkäänteessä! Löysin todella selkeän ohjeen Silmukoita blogista (kliks). Ensimmäisen pääkallon jälkeen huomasin että jotain oli mennyt mönkään. Aloin purkamaan tekelettäni mutta minun hermoillani ei tuota huurre lankaa niin vain pureta joten se siitä sitten! Tämä yksinäinen pääkallo hautautui keskeneräisten koriini pariksi vuodeksi. Onneksi kärsivällisyyteni käsitöiden saralla on ehkä hieman parantunut noista ajoista ;D

Tänä kesänä sitten päätin että nythän mie sen pääkallohuivin teen! Sinnikkästi nappasin kätösiini jälleen sen ihanan huurteisen langan ja nelosen koukun ja lähdin uuteen taistoon!Miten se olikin tälläkin kertaa niin helppoa?!? Huivi valmistui kuin itsestään enkä meinannut malttaa laskea sitä käsistäni. Aina kun oli pienikään hetki aikaa niin piti muutama silmukka saada virkattua eteenpäin. 


Mietin huivin valmistuttua oliko lankavalintani mennyt ihan pieleen kun tuntui että pääkallot eivät oikein erotu tällä langalla. Mitä kauemmin huivia tuijottelin niin kyllähän ne sieltä erottuu ja eihän niiden tarvi silmille loikkia! Myös se tulisiko huiviin hapsut vai ei, mietitytti kovasti. Lopulta päädyin hapsuihin ja laitoinkin niihin huurteen lisäksi harmaata rose mohairia kun sitä tuntuu löytyvän varastoistani vaikka muille jakaa! Tähän huiviin mahtui 28 pääkalloa ja lankaa hapsuineen kului 252g. Lopputulokseen olen oikeinkin tyytyväinen ja toivotaan että on huivin saajakin!

maanantai 28. elokuuta 2017

Salaista postia

Parisen viikkoa sitten blogiini ilmestyi kommentti jossa kysyttiin olenko huomannut että ilmoittautuminen syksyn sny-kierrokselle on alkanut.. No enpä ollut! Mistä, oi mistä, kommentoija tiesikin että olisin suunnilleen vuosi sitten halunnut lähteä tähän mukaan mutta sen kertainen kierros oli jo käynnissä?!? :D Tällä kertaa rohkaistuin siis lähtemään mukaan ensimmäistä kertaa. Olen oman salaisen neuleystäväni tietoja tutkaillut ja ensimmäistä pakettia jo vähän mietiskellyt niin onhan tämä ihan huippista! Minusta on ihana valmistella muille yllätyksiä ja onhan se ihana niitä myös saada :)

Tänään kesken työpäivän huomasin puhelimessani viestin mieheltäni. Hän oli lähettänyt kuvan päivän postista. Voi sitä riemua kun kuvassa oli laskujen sijaan ensimmäinen yhteydenotto salaiselta neuleystävältäni! <3 Kotiin saavuttuani en malttanut kenkiäkään riisua ennen kuin hyökkäsin kuoren kimppuun ja tällainen ihana kortti sieltä löytyi! Tämä pääsee ehdottomasti koristamaan neulenurkkaustani :)


Kiitoksia siis ihanalle neuleystävälleni päiväni piristämisestä ja jään innolla odottamaan jatkoa :)