Huurteinen pääkallohuivi

Parisen vuotta sitten sain äidiltäni kaksi hänen tekemäänsä ihanaa pääkallohuivia. Ystäväni toivoikin tuolloin että tekisin hänellekin samanlaisen huivin. Samantien innoissani nappasin kätösiini koukun ja kerän ihanaa novitan huurretta ja ajattelin että miepä hälle tekasen huivin kädenkäänteessä! Löysin todella selkeän ohjeen Silmukoita blogista (kliks). Ensimmäisen pääkallon jälkeen huomasin että jotain oli mennyt mönkään. Aloin purkamaan tekelettäni mutta minun hermoillani ei tuota huurre lankaa niin vain pureta joten se siitä sitten! Tämä yksinäinen pääkallo hautautui keskeneräisten koriini pariksi vuodeksi. Onneksi kärsivällisyyteni käsitöiden saralla on ehkä hieman parantunut noista ajoista ;D

Tänä kesänä sitten päätin että nythän mie sen pääkallohuivin teen! Sinnikkästi nappasin kätösiini jälleen sen ihanan huurteisen langan ja nelosen koukun ja lähdin uuteen taistoon!Miten se olikin tälläkin kertaa niin helppoa?!? Huivi valmistui kuin itsestään enkä meinannut malttaa laskea sitä käsistäni. Aina kun oli pienikään hetki aikaa niin piti muutama silmukka saada virkattua eteenpäin. 

Mietin huivin valmistuttua oliko lankavalintani mennyt ihan pieleen kun tuntui että pääkallot eivät oikein erotu tällä langalla. Mitä kauemmin huivia tuijottelin niin kyllähän ne sieltä erottuu ja eihän niiden tarvi silmille loikkia! Myös se tulisiko huiviin hapsut vai ei, mietitytti kovasti. Lopulta päädyin hapsuihin ja laitoinkin niihin huurteen lisäksi harmaata rose mohairia kun sitä tuntuu löytyvän varastoistani vaikka muille jakaa! Tähän huiviin mahtui 28 pääkalloa ja lankaa hapsuineen kului 252g. Lopputulokseen olen oikeinkin tyytyväinen ja toivotaan että on huivin saajakin!